24. loka, 2012

Sinä riität

Niin kauan kun ihminen etsii hyväksyntää, arvostusta ja rakkautta itsensä ulkopuolelta hänen täytyy olla valmis luopumaan miltei kaikesta ja olla valmis tekemään miltei mitä vain saadakseen mitä hän etsii. Vaan kuinka usein hän luopuukaan totuudesta saavuttaakseen illuusion, harhan?

 

Ei ole tärkeää kuka uskomme olevamme tai kuka muut ajattelevat meidän olevan.... kaikki on yksinkertaisesti vain olemista se kuka olemme,  ei yrittää olla joku joka kerran olimme, tai tulemme olemaan... Ei, vaan OLLA juuri NYT.

 

Oleminen on olla nöyrä ja hyväksyä, sallia itsemme olla se kuka todella olemme...riittävän hyvä jokaisena elämämme sekuntina... ja se on ikuisesti !

 

Tämä merkitsee sallimista itselleen olla riittävä, ja sitä että kaikkea on riittävästi juuri nyt, jokaisena nyt hetkenä. Ei enää yrittää olla tai tehdä enemmän kuin mihin on voimia juuri tässä ja nyt.

On sallittua kulkea oikopolkua jos ei jaksa ottaa pitempää tietä. On sallittua mennä yli siitä mistä aita on matalin kun voimat eivät riitä korkeamman muurin yli kipuamiseen.

Ei ole mitään väärää siinä että tekee elämästään hieman helpompaa aina kun siihen on tilaisuus. Monet meistä edelleen uskovat ja meille on opetettu että elämä taistelua ja kovaa työtä. Tämä on tietenkin totta jos valitsemme niin, mutta on

tie ulos tästä. Se on sisällyttää rakkaus kaikkeen mitä olemme ja teemme.

Murehtiminen, kamppailu, taistelu olosuhteita vastaan... edes taistelun voittaminen... ei tee meistä jalompia.

Jalous syntyy rakkaudesta, myötätunnosta ja suvaitsevaisuudesta...ystävällisyydestä.

 

Eli hetkessä eläminen, oleminen on  sitä että hyväksymme itsemme sellaisena kuin olemme.... ei sellaisena kuin olimme tai tulemme olemaan. Mitä me olimme, oli hyvä silloin... mitä me tulemme olemaan on hyvä sitten... mutta kaikesta tärkeintä on että olemme hyvä juuri tässä ja nyt.